Taiteilijatapaaminen keskiviikkona 11.5. klo 17-18 – TERVETULOA !
MAALAUKSIA
pala taivasta
Taidemaalari Tuomo Saali:
Muistan, että minulla oli kuusivuotiaana ruutuvihko, johon keräsin erilaisia kuvia sanomalehdistä, mutta jotakin merkittävää minulle tapahtui leikattuani talteen Elanto-lehdestä kuvan Eero Järnefeltin maalauksesta. Maalauksessa nuori poika nojaa puoliprofiilissa pöydänkulmaan, kuvan taustalla kukkii ruusu. Tajusin heti, että tämä ei ole valokuva, vaan jonkun hyvin taitavan ihmisen tekemä, siis maalaama. Kuvasta tuli tärkein aarteeni, jota tutkin ja vaalin useiden vuosien ajan. En tarkalleen muista missä vaiheessa ymmärsin, että kyseessä oli vesivärimaalaus, ehkä se tapahtui seuraavana syksynä, jolloin aloitin kansakoulun, jossa sain ensimmäisen kerran itse kokeilla vesiväreillä maalaamista. Kuvaa tuijottaessani tein tietämättäni ammatinvalintani, enkä myöhemmin Savonlinna taidelukion aikana nähnyt tarvetta saada siihen ohjausta, en halunnut kuulla ulkopuolisen henkilön mielipidettä, siitä mikä minusta tulee isona. Epävarmasta elämänvaiheestani huolimatta jonkinlainen suunta oli jo olemassa, jonne palava halu vääjäämättä minua vei.
Halusin tietää ja ymmärtää kaiken mahdollisen maalaamisesta, eikä tämä halu ole siitä miksikään muuttunut. Edelleen hahmotan suhdettani ympäröivään maailmaan maalaamalla ja yritän ymmärtää mistä siinä on kyse. Mielestäni maalaamisessa aihettakin tärkeämpi sisällöstä kertova seikka on käden jälki, sillä se erottaa meidät yksilöiksi. Tämä seikka on usein ollut muutoksen aiheuttaja myös taidehistoriassa, esimerkkinä Cezannen vaikutus modernismin syntyyn. Olen tutkinut sisintäni erilaisista näkövinkkeleistä, joista vähitellen näyttää muodostuvan kokonaisuus, se joka muodostaa minäkuvani, palapeli ei kuitenkaan tunnu olevan vielä valmis.
Tärkeänä osana tätä palapeliä ovat nämä pilvimaalaukset, joissa pieni ihminen kohtaa jotakin suurta ja tuntematonta. Viimeaikoina maalauksissani on nähty kannanottoa ajankohtaisiin tapahtumiin, en kuitenkaan tietoisesti kuvita aikaamme, enkä halua pönkittää omaa egoani ihmisten kärsimyksillä. Teokseni ovat kuitenkin vapaita kaikenlaisille tulkinnoille. Tämän teeman syvin olemus ei ole vielä minulle kokonaan selvinnyt, siksi edelleen näitä maalaan.
Taiteilijan ammatissa tärkeintä on sisäisen innostuksen olemassaolo, ilman sitä ei synny yhtäkään teosta. Vaikka luonto itsessään on yksi suurista mysteereistä, sieltä löydän kaikki ainekset, joista luon näiden maalausten tilan ja dynamiikan. Silmänmuisti on väline, jolla operoin tietoisesti ja alitajuisesti. Maalaus ei ole minulle kopio luonnosta, vaan sisäistetty tulkinta siitä. Tulkintaa värittävät subjektiiviset kokemukset ja ajan henki. Sysäys teoksen syntyyn on aina sattumanvarainen, jossa läsnä on vain tahto saada näkymätön nähdyksi ja siten koetuksi. Tahto aloittaa prosessin, johon sisäinen intuitio luo hengen ja ulkoasun.
AVAJAISET PERJANTAINA 22.4.2016 KLO 18 – 20 – TERVETULOA !
