Luonto palaa
Avajaiset perjantaina 17.5.2025 klo 18-20. Tervetuloa!
Teos 1
Teos 2
Teos 3
Teos 4
Tiia Matikainen on kuvataiteilija, jonka pääasiallinen tekniikka on keramiikka. Hän sekä rakentaa savea käsin että käyttää erilaisia muotteja. Hänet tunnetaan erityisesti veistoksista, jotka on ripustettu seinälle. Uudet veistokset ovat kuitenkin suurelta osin vapaasti tilassa seisovia. Hän yhdistää veistoksiinsa myös maalattua pintaa, kaiverrettua piirrosjälkeä ja dekoraatiota. Kangasta, esimerkiksi peittoa tai huivia esittävä muoto, kantaa pinnallaan kuvioita, jotka asettuvat pintaan kuin tekstiilin kuosi. Kuviointi voi olla joko kaksiulotteista pintadekoraatiota tai esimerkiksi muotin avulla luotu kolmiulotteinen ja vahvasti haptinen rakenne.
Uusissa veistoksissa korostuu pinnan rakenne kaksiulotteisen kuvioinnin sijaan. Veistokset näyttävät siltä kuin kasvien juuret olisivat kietoneet ne sisäänsä tai pinta on kuin kaarnaa tai hiiltynyttä puuta. Kontrasti pinnan ja lopulta aika pelkistyneen muodon välillä näyttäytyy jännittävänä. Välillä teosten hahmo on kuin veistoksellinen kivi, maasta kasvava monoliitti. Symbolistinen muoto on miltei vastakohta seinälle ripustettujen huivipäisten hahmojen rinnalla. Maasta kasvava hahmo on tulkittavissa tarujen ja myyttien kautta. Se näyttäytyy itsellisenä ja vahvana, kun taas seinäteosten huivi verhoavana ja piilottavana kätkee sisäänsä kenties jotain haurasta, jotain mitä on syytä suojella tai jotain, joka on jo katoamassa.
Matikainen hyödyntää teoksissaan realistisia muotoja. Se vaatii keraamiselta rakenteelta paljon, silti juuri keramiikka sallii hienovireisen muotokielen. Kun pehmeä savi poltetaan keramiikaksi, lopputulos on kova. Mutta ennen polttoa savi taipuu juuri sellaiseksi pinnaksi, kuin Matikainen haluaa. Välillä hänen luomansa illuusio on niin realistinen, että on suorastaan vaikea uskoa teoksia miksikään muuksi kuin todeksi.
Luonto palaa -näyttelyssä Matikainen keskittyy luonnon haurauteen. Hän esittää kysymyksen ihmisen roolista ja siitä, onko meidän ymmärtämällä luonnolla lopulta muuta mahdollisuutta selvitä, kuin alistua ja turvata ihmisen tahtoon ja toiveisiin. Vaikka näyttelyn tematiikassa on läsnä ilmastonmuutoksen aiheuttama luonnon käristyminen, kiinnostavinta on lopulta se, miten yksilö kokee luonnon. Luonto oli karjalaisten vanhan käsityksen mukaan suojelushaltija. Jokaisella ihmisellä on nähty olevan luonto, joka seuraa häntä suojellen ja tuoden onnea. Uusissa veistoksissa ovat läsnä ne vauriot, joita ihmiset omalle suojelushaltijalleen aiheuttavat.
Keramiikka luontopohjaisena materiaalina tarjoaa uskottavan median näiden kysymysten käsittelyyn. Samalla kun teema konkretisoituu materiaalien kautta, Matikainen jättää sen teoksien aiheissa symboliselle tasolle. Puunrunko, joka tarvitsee tukia selvitäkseen, antaa meille syyn miettiä luontosuhdettamme astetta syvemmin. Samalla aluskasvillisuus herää henkiin haltijan kaltaisena, selvästi elollisena olentona. Se kehottaa meitä huomaamaan, mitä on tapahtumassa.
– Veikko Halmetoja
Tiia Matikainen (s. 1975) on taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2002 valmistunut kuvataiteilija. Hän on muun muassa Suomen kuvanveistäjäliiton, Ornamon ja Tampereen Taiteilijaseuran jäsen. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Helsingissä, mutta myös esimerkiksi Hämeenlinnassa ja Joensuussa. Hänen teoksiaan on nähty Pirkanmaalla Mäntässä. Galleria Saskian näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Tampereella.
