Tulppaanityttö – Tekstiilikollaaseja
Avajaiset pe 25.8. klo 18–20. Tervetuloa!
Kaiju Haanpää kertoo:
Asun ja työskentelen Vihdin Huhmarissa. Koulutukseltani olen taidemaalari ja TaM, jota kangas alkoi jo opiskeluaikoina viedä mukanaan. Tekstiilikollaasini syntyvät pala palalta, kerros kerrokselta muotoaan hakevan ajatuskudelman johdattamana. Annan intuition vapaasti kuljettaa ja värien viedä, kokeilen ja muuntelen. Lopputulos on joskus itsellenikin yllätys. Kangas asettaa työlle omat rajoituksensa: se on usein vaikea ja hidas työstää. Samalla se on kuitenkin mielenkiintoinen ja monipuolinen materiaali, ja tarjoaa lukemattomia ilmaisumahdollisuuksia.
Työni lähtökohta voi olla elämäntilanne, tapahtuma, tunnetila, ajatus, uni tai vaikkapa mielikuva. Aiheet vaihtuvat, mutta tietyt symbolit ja perusmuodot pysyvät töitteni perussanastona: kala symboloi alitajuntaa, linnut elämäniloa, tulppaani uuden puhkeamista ja luovuutta, perhonen ohikiitävää hetkeä. Pelkistetty kuvakerronta ei ole juttuni, pikemminkin aistivoimainen rehevyys. Rakastan puhtaita värejä, kultaa ja hopeaa, koristeellisuutta, banaaliuttakin. Lähi- ja Kauko-Idän värikylläinen taide kiehtoo minua.
Näyttelyn rungon muodostavat viime vuosina syntyneet työt. Osa syntyi aikana, jota määritteli korona ja sen mukanaan tuoma yksinäisyys. Muita näyttelyn teemoja ovat mm. taiteilijuus ja muistot. Esillä on myös muutamia vielä varhemmin valmistuneita tekstiilikollaaseja. Sijoittamalla ne uudempien töiden lomaan teosten välille syntyvä ’retrospektiivinen vuoropuhelu’ antaa samalla laajemman kuvan tuotannostani.
Toivon, että tekstiilikollaasieni tarinallisuus ja kuvakerronnan runsaus vetoavat katsojan aisteihin ja tunteisiin houkutellen kiireettömään, intiimiin vuoropuheluun teosten kanssa. Toivon myös, että työt koetaan kauniiksi ja ne lisäävät hyvää oloa, sillä mielestäni eräs taiteen merkittävistä tehtävistä on voimistaa, eheyttää ja tarjota mahdollisuus lumoutua. Kuvan kiehtovia ominaisuuksia on, että katsojalla on vapaus tulkita taideteos omasta viitekehyksestään käsin – ei ole välttämätöntä tietää, mitä taitelija on kuvaa tehdessään ajatellut. Mielestäni visuaalisen taiteen tulisi toimia juuri näin, selityksittäkin.