Synnöve Dickhoff, Helena Kaikkonen, Ulla Pohjola, Kaija Poijula
Avajaiset pe 22.11.2024 klo 17 – 19. Tervetuloa!
TAITEILIJAT TAVATTAVISSA KE 11.12. KLO 16-18. TERVETULOA!
”Haluamme välittää taiteemme kautta toivoa ja kauneutta, uusia oivalluksia sekä hiljentymistä elämän ihmeiden äärellä. Teoksissamme on heijastumia maailman tapahtumista, menneistä sukupolvista, luonnosta ja näkymättömistä säikeistä niiden välillä. Materiaalien ja tekniikoiden moninaisuus ja kunkin taiteilijan vahva oma käsiala luovat täydentävän lisänsä näyttelykokonaisuuteen.
Ryhmämme koostuu neljästä ansioituneesta kuvataiteilijasta. Olemme pitäneet yhteisiä näyttelyitä vuodesta 2015 lähtien. Galleria Saskiassa on seitsemäs yhteinen näyttelymme.”
Synnöve Dickhoff, Helsinki. Käsittelen teosteni kautta luonnon kauneuden, elämän rajallisuuden ja katoavaisuuden teemoja. Elämän alku ja loppu ovat olemassaolomme ihmeitä ja taiteessani läsnä olevia aiheita. Teepussit, kierrätyspaperit ja -kirjat ovat keskeisiä teosteni materiaaleja, joiden parissa työskentelen monin eri tekniikoin. www.synnovedickhoff.com
Helena Kaikkonen, Oulu. Kaiken keskeneräisyys, katoavaisuus, muutos, luonnon ja elämän ihmeellisyys näkyvät taiteessani. Värit, alitajunta ja materiaalin tuntu tai alkuperä ohjaavat usein työskentelyä. Yhdistän luonnonmateriaaleja tekstiiliin tai otan osaksi tilateoksia. Teen teoksia seinälle, erilaisia materiaalikoosteita, installaatioita, video ja-ympäristötaideteoksia. www.helenakaikkonen.fi
Ulla Pohjola, Tampere. Tutkin pienillä pistoilla ihmisen ja luonnon kehittymistä, muuntumista ja kiertokulkua sekä ihmisen tunnesuhdetta luontoon. Syntymä, elämä ja kuolema ovat teosteni toistuvia aiheita. Tekniikoina käytän kirjontaa, maalausta ja erilaisten materiaalien yhdistämistä: silkkilankoja, kuivattuja kasveja, paperia, erilaisia kankaita ja kierrätystekstiilejä. Hidastyöskentelytapa luo teoksiini rauhaa ja syvyyttä. www.ullapohjola.fi
Kaija Poijula, Helsinki Rakennan teokseni eko- ja artefakteista. Materiaalin käytän joko sellaisenaan, ruostuneena ja ajan patinoimana, jolloin esineellä on tunnistettava menneisyys, tai puran sen liitoksistaan kappaleiksi. Esineistön purkaminen tai polttaminen on alkuperäisen käyttötarkoituksen peruuttamista, materiaalista työtä, ei tuhoamista. Rakennan uusien ja vanhojen asioiden odottamattomia yhdistelmiä, jotka kertovat jostain pitkäikäisestä; perinteistä, tutun ja vieraan yhteiselosta, lempeistä kohtaamisista. www.kaijapoijula.com